Helluntalaisuus ja skitsofrenia olivat ne avainsanat, jotka sytyttivät huomioni. Toiseksi ei jäänyt upea kansikaan. Odotin lukevani jotakin vaikuttavaa, lähes puhdistavaa.
12-vuotias tyttö löydetään Conradin, vanhan skitsofreenisen miehen luota, alasti vaeltelemasta. Tyttö on nimeltään Anna, eikä hän puhu paljoa. Conrad kiidätetään mielisairaalaan, ja tyttö sijoitetaan - kiireen vilkkaa - mukavaan perheeseen, mukavien ihmisten luo asumaan. Svenin ja Birgitan. Heillä on muitakin lapsia, poikia, joiden kanssa Anna tulee ihan hyvin toimeen. Anna on nätti nimi ja monet ovat kirjassa Annalle kauhean mukavia, joka minua taas jostain syystä ahdistaa. Annaa ei paljon kehoiteta puhumaan Conradin ajoista, ei pitämään yhteyttä isäänsä, tai muistelemaan. Mukava Birgitta-äiti onkin sittemmin vähän pettynyt, kun Annasta ei olekaan sellaiseksi pieneksi ja mukavaksi kopioksi hänestä itsestään. Hän ei saakaan tytärtä, jonka kanssa kokata ja neuloa olohuoneessa mukavia turisten. Mutta hän yrittää kestää!
12-vuotias tyttö löydetään Conradin, vanhan skitsofreenisen miehen luota, alasti vaeltelemasta. Tyttö on nimeltään Anna, eikä hän puhu paljoa. Conrad kiidätetään mielisairaalaan, ja tyttö sijoitetaan - kiireen vilkkaa - mukavaan perheeseen, mukavien ihmisten luo asumaan. Svenin ja Birgitan. Heillä on muitakin lapsia, poikia, joiden kanssa Anna tulee ihan hyvin toimeen. Anna on nätti nimi ja monet ovat kirjassa Annalle kauhean mukavia, joka minua taas jostain syystä ahdistaa. Annaa ei paljon kehoiteta puhumaan Conradin ajoista, ei pitämään yhteyttä isäänsä, tai muistelemaan. Mukava Birgitta-äiti onkin sittemmin vähän pettynyt, kun Annasta ei olekaan sellaiseksi pieneksi ja mukavaksi kopioksi hänestä itsestään. Hän ei saakaan tytärtä, jonka kanssa kokata ja neuloa olohuoneessa mukavia turisten. Mutta hän yrittää kestää!
En ole pettynyt, mutta tajusin odottaneeni jotain aivan muuta. Kenties jotain synkeämpää, ja vaikeammin lähestyttävää. Kirja ei valitettavasti täyttänyt odotuksiani. Jollain tapaa Anna onnistuu kirjan alussa jopa ärsyttämään kiittämättömyydellään ja etäisyydellään, vaikka ei toki siinä mittakaavassa mitä Birgitta-äiti. Uskonnon sekoittaminen tähän soppaan, jossa muutenkin pohditaan suuria mielenterveydellisiä kuvioita, tuntuu turhalta. Mutta onneksi, (en voi tätä kyllin korostaa), kirja muuttaa totaalisesti suuntaa osa kakkosessa, ja voikin olla, että se joka piti ensimmäisestä, ei pidä toisesta, ja toisinpäin. Syvälle tämä pääsee masennuskuvauksena, vaikka sitä ei alkuunsa uskoisikaan.
Kirjasta jostain syystä jäi kävin toivoton maku suuhun. Harmi. En suosittele sitä masentuneille, (en oikeastaan siis suosittele sitä itselleni), sillä se voi laukaista hyvin epämiellyttäviä fiilareita.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti