maanantai 3. helmikuuta 2014

Toni Morrison: Koti


Toni Morrison on pitkään ollut nimenä tuttu ja ensimmäiseksi kosketukseksi tuli sitten Koti -romaani. Valintaan vaikutti enemmän halu tutustua kirjailijaan kuin itse kirja aiheiltaan, vaikka toki Korean sota/rotuerottelu ovat aiheita joista haluan tietää. Morrisonin on palkittu Nobelin kirjallisuuspalkinnolla ja vieläpä ensimmäisenä mustana naisena, joten päättelin että sanottavaa hänellä on.

Koti on kahden Moneyn sisaruksen kasvutarina. Frank on levoton sielu, joka ei pidä Lotus- nimisen pikkukylärähjän  rikkomattomasta rauhallisuudesta, vaan värväytyy Korean sotaan haasteita ja hohdokkuutta etsien. Pikkusisko Cee, joka on siihen asti kasvanut veljensä suojeluksessa, on nyt henkisesti omillaan, eikä osaa tehdä kovinkaan vaikuttavia päätöksiä. Frankin ja Ceen vanhemmat ovat työssään väsyneitä ja kirjassakin he saavat vähemmän palstaa kuin heidän ilkeän katkera isoäitinsä Lenore.  Cee kaasuttaa Lotuksesta myöskin pois ensimmäisen vastaan tulleen nousukkaan matkassa. Se saattuu olemaan kaupungista tullut Prince. Prince ei kuitenkaan ole mikään prinssi vaan sammakko ja huijari ja Cee on lopulta puilla paljailla.

Frankin palattua sodasta hänellä on paljon selvitettävää, mutta Cee onkin huomaamattaan oppinut läksynsä ja eikä kaipaa suojelijaa. Frankilla on sodasta takaumansa, eivätkä ne luonnollisesti ole kevyttä luettavaa. Kun mies palaa kotikonnuille, nyrkki heiluu ja viina maistuu. Ajankuvauksena kirja on silti hieno, Morrison on hyvä kertoja, sillä kyllä minä näin mielessäni ne maalaistalot ja puuvillapellot, tunsin sen tukahduttavan helteen, pystyin jopa kuvittelemaan vuoropuheisiin sen upean mustien naisten aksentin josta olen aina pitänyt.

Olin vähän pettynyt, vaikka en haluaisi sitä myöntää. Aiheiltaan Koti on niin kunnioitettava, että tuntuu ettei sitä uskalla edes lytätä. Frank jäi niin irralliseksi hahmoksi, olisiko siihen kaivattu muutama lisäsivu? Sivumäärä taisi jäädä reippaasti alle parinsadan.

Osaako kukaan sanoa, onko tämä sitä tavallisinta Morrisonia vai kannattaisiko koittaa jotain muuta teosta? Niitä näkyi kirjastossa olevan keltaisena jonona.

2 kommenttia :

  1. Minä en ole (vielä) Morrisonia lukenut, mutta hyllyssä odottelee kyllä jo yksi kirja. Musitan itse lukeneeni jonkun blogista, että ilmeisesti näissä vähän laatu vaihtelee? Ja että osa on raskaampia kuin osa? No, se tosin varmaan selviää parhaiten vain lukemalla :)

    Itse aion aloittaa Minun kansani, minun rakkaani -kirjalla, jahka pääsen kirjahyllyni kirjojen lukemisessa siihen pisteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo Minun kansani, minun rakkaani taitaa olla niitä puhutuimpia Morrisoneja. Jäänpä odottelemaan mitä olet siitä mieltä. (;

      Tämä ei tuntunut edes kovin raskaalta, vaikka oltiin väliin keskellä Korean sotaa ja köyhyyttä. Toivoin ehkä sitä raskautta.

      Poista